Elämäntapamuutoksen erilaiset tunnetilat - onko niitä muillakin?

11.05.2021

Hellou,

Eipä ole tullut aikoihin tullut tänne kirjoiteltua, mutta nyt on niin moni tätä toivonut, joten annetaan palaa. :)

Kun teen työnäni ihmisten auttamista painonpudotuksissa ja elämäntapamuutoksissa oman kokemukseni pohjalta niin halusin enemmän alkaa avaamaan omia kokemuksiani sen pohjalta minkälaista tunteiden vuoristorataa se koko matka piti ja pitää edelleen sisällään. Toivottavasti teistä muista jotka olette samassa tilanteessa tällä hetkellä, kuin minäkin aluksi olin, saatte tästä vertaistukea ja lisää motivaatiota omalle matkallenne! :)

Elämäntapamuutos ei tapahdu ihan pelkästään sormia napsauttamalla eikä ihan parissa kuukaudessakaan, joten mukaan mahtuu mieletön määrä erilaisia tunnetiloja niin pettymyksistä ja häpeästä onnenkyyneliin ja onnistumisiin.

Näin jälkeenpäin kun muistelen oman muutosmatkani alkua niin ensimmäisenä mieleeni tulee loputtoman odottamisen tunne, innostumisen tunne ja samaan aikaan totaalinen turhautumisen tunne. Asioita odotti tapahtuvan samantien vauhdilla ja muistan kun olin saanut parina ensimmäisenä päivänä syötyä terveellisesti sekä liikuttua, niin olin aivan onnenkukkuloilla kun luulin, että olin samantien saanut muutettua elämäntapani kokonaan ja tuli ne ensimmäiset mielettömät onnistumisen tunteet. Fiilis oli aivan mieletön!

Mielessä pyöri mukavasti jopa yhden kokonaisen päivän ajan tämän tyyppiset ajatukset..

"Onpa tämä helppoa! Miksi se aloitus tuntui niin vaivalloiselta? Miksi ihmeessä lykkäsin aloitusta niin pitkään?"

Enpä tosin osannut odottaa seuraavia päiviä tai oikeastaan seuraavan aamun fiilistä kun vaakalukema olikin heilahtanut parisataa grammaa YLÖSPÄIN! :( Ai luoja mikä epäonnistumisen tunne romautti samantien sillä sekunnilla ja sen myötä sen alun innostumisen tunteenkin. Nonni, en onnistunut. Mieli oli synkkä ja loppupäivä pilalla, jonka aikana sitten haukuin itseäni ja samantien oli aivan hanskat tiskiin-fiilis.

Ruoskin itseäni usein jos satuin syömään vähänkin "väärin" ja koin kovia ahdistuksen tunteita, häpeää, morkkista eikä samaan aikaan yhtään helpottanut kun jatkuvasti näki somessa muiden onnistumistarinoita ja kuvia. Niistä tuli myös sellainen kateellisuuden ja suuttumisen tunne. Suuttumisen tunne siis ihan itselleni koska miksi muut onnistuu tuosta noin vaan - mutta minä en? Näin siis luulin, että muut onnistuvat samantien, vaikka muidenkin onnistumistarinoiden takana on useita epäonnistuneita päiviä ja viikkoja sekä varmasti ihan samanlaista itseinhoa välillä.

Ja tottakai onkin. Ihan samalla tavalla kun yhtenä aamuna on mielettömän hyvä tunne itsensä kanssa ja tuntuu että hiukset on hyvin, vaatteet istuu kivasti päällä eivätkä purista kun sitten taas seuraavana päivänä voi tuntua ettei mikään sovi, kaikki puristaa eikä hiuksetkaan asetu mitenkään.

Ajatusmaailmaa joutuu aika kovin harjoittamaan ja muuttamaan mikäli muutoksesta halutaan pysyvää. Mikään ei tapahdu hetkessä, tunteet voivat muuttua useita kertoja päivän aikana niin huonoon kuin hyväänkin suuntaan.

Erilaiset tunteet matkan varrella on tärkeä oppia hyväksymään ja tiedostaa että ne tulevat ja menevät. Minunkin muutoksen aikana ei ole pään sisällä kaikki aina mennyt putkeen. Joskus tunsin ihan häpeää liikkua julkisilla paikoilla esimerkiksi kaupassa, kun vaatteet eivät istuneet hyvin ja tuntui että kaikki tuijottaa tyyliin jenkkakahvojani..

Vaikkei tuijottanut edes. Minusta vain tuntui siltä. Tosin alintajuntaani oli jäänyt kun nuoruuden poikaystäväni sanoi jatkuvasti minun olevan niin ylipainoinen ettei kehdannut liikkua kanssani. Silloin aloin jopa itsekin uskoa siihen, vaikka näin jälkeenpäin kuvia katsoneena, en todellakaan ollut siinä kohtaa (vielä) ylipainoinen.

Sitten se tunnesyöminen.. Mitähän siitä kertoisin? Vaikka että joo, olen tunnesyöjä. Joskus en myöntänyt itselleni ollenkaan sitä, että muka olisin tunnesyöjä, ennenkuin aloin tarkemmin analysoimaan sitäkin, että onhan se syöminenkin tunteista kiinni. Tietysti tästä voidaan olla montaa mieltä, mutta kyllä minä sen linkitän aika tiukasti tunteisiin. Eli jos esimerkiksi haetaan sitä hyvää oloa itselleen siitä "hyvästä" ruoasta. Joka sitten onkin jotain herkkua ja josta todellisuudessa tuleekin se huono olo seuraavaksi päiväksi, vaikka siitä olisikin illalla tullut hyvä mieli.

Ennen joskus väsyneenä illalla se jääkaappi kutsui minuakin - usko tai älä.

Ja syy miksi otan tämän esille tähän erilaiset tunnetilat-tekstiin on se, että jos mietitään elämäntapamuutoksen kannalta tuota syömispuolta, niin siihen liittyen vasta tunteita tuleekin esiin. Niin tuli ennen minullakin, muttei enää. Tai oikeastaan tulee joo kun mietin nykyään niin, että enää en anna huonomman, ravintoköyhän ruoan vaikuttaa millään tavalla olooni, enkä tunnetiloihini. (Te jotka ette ole tunnesyöjiä tai ette ole koskaan kokeneet syömistä ongelmaksi niin tämä voi kuullostaa hieman omituiselta - tiedän)

Mutta siis ihmisen suolisto on kuin onkin - toiset aivot. Eli mieti millä niitä ruokit! Se, missä kunnossa se suolisto on, vaikuttaa suoraan hyvinvointiin sekä mielialoihin. Esimerkiksi pitkällä tähtäimellä ja ainaisilla huonoilla valinnoilla saat ensinnäkin itsellesi fyysisesti sekä henkisesti huonon olon. On tutkittu, että huono ravitsemus voi aiheuttaa mm. masennusta. Ja mitä se tekee mielialalle? Ei ainakaan mitään hyvää.

Itseasiassa minulta kysyttiin juuri eilen, että onko minulla mitään tiettyä herkkupäivää? Tai että ostanko koskaan sipsejä tms? Vastasin, että miulla ei ole mitään tiettyjä herkkupäiviä (en varta vasten sellaisia nimeä, koska tunnen itseni sen verran hyvin että sitten vain ostaisin niitä herkkuja vaikkei tekisi edes mielikään oikeasti, mutta ostaisin niitä siksi että olen nimennyt sen herkkupäiväksi. Eli aivan turhaa) Ja toisekseen, olen niin monesti joskus huomannut sen, että jos illalla vetää herkkuja niin seuraavana päivänä ovat energiat aivan hukassa ja alkaa tulla morkkista ja ahdistusta, niin sen kun tiedostan niin olen ihan mielelläni syömättä herkkuja niin aamulla on paljon parempi ja virkeämpi olo. :) Kyllä siis nykyään herkuttelen esimerkiksi hedelmillä (mistä saa ravintoaineitakin), mutta kysymys tuli eilen esimerkiksi sipseistä niin tarkoitin tuossa siis rasva- tai sokeriherkkuja. :)

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Se miten puhut itsellesi vaikuttaa suoraan mielialaasi ja sitä kautta tunteisiisi. Ennen tuhlasin aivan liikaa energiaa negatiivisiin tunteisiin eli juurikin itseni pelkkään syyllistämiseen, itseni mollaamiseen, omaan saamattomuuteeni.. En osannut iloita tai olevinaan ylipäätään huomata omia pieniä onnistumisia. Jos olisin osannut jättää ne huonommat hetket omaan varjoonsa ja enemmän keskittyä jokaiseen onnistumiseen matkan aikana, olisin edennyt nopeammin ja paremmalla mielellä. Jonka kyllä sain kuin sainkin käännettyä jossai kohtaa.

Aloin nimittäin kääntää ajatusmaailmaa asteittain niin, että oli se onnistuminen pienikin asia niin iloitsin siitä. Aloin myös miettimään jokaisena päivänä yhden asian missä olin onnistunut tai mikä oli mennyt hyvin ja näin aloin saamaan itselleni niitä onnistumisen tunteita jotka kantoivat eteenpäin. :)

Esimerkiksi vaikka jos päivän aikana ei mennyt ruokailut putkeen, mutta muistin jopa juoda kerrankin tarpeeksi vettä päivän aikana niin se oli hyvä juttu! Tai että jos päivältä unohtui lounas ja välipala niin ainakin söin hyvän aamupalan! Tai jos lähdin liikkumaan esimerkiksi ulos niin vaikken jaksanut pitkää lenkkiä niin ainakin sain käytyä ulkona! Tästä se lähtee!

Pikkuhiljaa kun sain itselleni enemmän ja enemmän onnistumisen tunteita - niin eipä tullutkaan enää niin kovaa morkkista mistään kylässä syödystä yhdestä herkusta!

Askel askeleelta sitä huomasi että ne syyllistävät ja negatiiviset tunteet alkoivat pikkuhiljaa jäädä enemmän taka-alalle ja koko muutoksesta alkoi jäämään iso osa stressistäkin pois. Olo alkoi olla parempi myös itseni kanssa. :)

Jos olet itsekin muutoksen alkuvaiheessa ja tunteiden kanssa hieman umpikujassa ja kokoajan mietit vain ettet onnistu tai että "tästä ei tule mitään" ja keskityt liikaa niihin huonompiin juttuihin, niin kokeileppa vaikka jokaisen päivän päätteeksi miettiä 3 hyvää, onnistunutta asiaa päivästäsi. Tai edes 1 asia ja vähintään viikon ajan. Eli annat enemmän omaa huomiotasi niille hyville jutuille ja näin alat pikkuhiljaa olemaan tyytyväisempi itseesi ja omaan tekemiseesi. :)

Se on jännä miten oma ajatusmaailma vaikuttaa tunteisiin - ja toisinpäin.

Tottakai niitä huonompia tunteita esiintyi matkani aikana vielä myöhemmin, mutta se ei haitannut. Olin oppinut käsittelemään sen asian ja tiedostin että huomenna voi olla tunnetiloilta parempi päivä. Periksi ei saa antaa.

Matka oli pitkä ja vaikka olin saanut pudotettua monta kymmentä kiloa niin välillä tänäpäivänäkin niitä huonompia tunteita ilmestyy jostain, mutten vain anna niille yhtään valtaa. Välillä tuntuu kun peiliin katsoo että voi hyvää päivää!

Olen kyllä vain todennut omalta - sekä valmennettavieni osalta että suurella osalla vain sattuu olemaan aina se jokin vähintään yksi kohta omassa kehossa johon ei olla tyytyväisiä. Siihenkin vinkkinä, että kannattaa keskittyä ennemmin niihin omiin hyviin kohtiin itsessä mistä tykkää ja korostaa niitä, kuin että jäisi taas vain rämpimään siihen itseinhoon. Se oikeastaan onkin valmennuksieni perusta että ole itsellesi armollinen. <3

Jos mietitään elämäntapamuutosta tai painonpudotusta niin matka on pitkä, täynnä niin hyviä kuin huonoja hetkiä, mutta se on todellakin sen arvoista! Pidemmällä tähtäimellä hyviin ja ennenkaikkea pysyviin tuloksiin. Tunteita on matkan varrella ja päivissä monenlaisia - mutta itse päätät kuinka otat ne vastaan ja miten niitä käsittelet.

Vaikka tuntuisi siltä, että olet aivan pohjalla ja mistään ei tunnu tulevan mitään niin muista että ne sellaiset tunteet kuuluvat muutokseen. Ja ennenkaikkea -> niitä on muillakin samassa tilanteessa olevilla. Et ole ainut.

Jos minäkin pystyin niin sinäkin pystyt! <3

Tällaisia mietteitä tällä kertaa. :) Toivottavasti sait vertaistukea mikäli olet muutosta miettinyt tai aloittanut. Jatkossa tulen kirjoittamaan enemmänkin mietteitä ja asioita ihan muutenkin omasta muutoksestani, työstäni elämäntapamuutos-valmentajana sekä ihan yleisiä mietteitä elämästä. Haluan olla ja tulla myös olemaan jatkossakin vertaistukena muille ja auttamaan jokaista olemaan onnellisempi elämässään! :)

Itseasiassa yksi omista valmennettavistani sanoikin tuossa muutama viikko sitten minulle puhelimessa, että voisin vaihtaa tittelini onnellisuusvalmentajaksi! :D Ehkä joku päivä. :)

Kiva kun luit tekstini, kuullaan taas!

Tsemppiä kevääseen <3

Terkuin Pt Marianne