Kotijumppaa - saisinpa aikaiseksi..

Heips!

Ihminen on erittäin hyvä keksimään vaikka jos mitä muuta tekemistä, ettei olevinaan vain ehdi kotona treenaamaan tai varsinkin silloin kun arkeen ei ole aiemmin kuulunut mitään lihaskuntoon liittyvää ja ollaan jo mietitty sen aloittamista, muttei vaan saada aikaiseksi.. Yllättäin alkaakin siivoaminen kiinnostaa enemmän ja hupsista - siihen nyt menikin koko päivä, enkä taaskaan ehtinyt aloittaa kuntoilua. Huomenna sitten.

Sitten illan aikana huominen tuntuu vielä niin kaukaiselta, mutta kuitenkin niin alitajuisesti stressaavalta, että haetaan nyt vielä tämän yhden illan ajaksi ne kaikki mahdolliset herkut ja ruoat. Ja huomenna sitten alkaa se uusi elämä ja aloitan kuntoilun. Pystytkö samaistumaan? Aamulla on kuitenkin niin väsynyt olo edellisillan herkuista, että jo aamupalan aikana käy mielessä että mitä jos sittenkin aloitan vasta huomenna sen kuntoilun. Ja sama toistaa itseään päivästä toiseen - samalla kun tilanne ahdistaa päivä päivältä enemmän. 

Mistäkö tiedän? 

Elin vuosia ihan samanlaisessa noidankehässä. 

Se on jännä juttu, että vaikka tiedostaa mitä ja miten pitäisi tehdä niin se ei vain lähde. Toisille sopii lähteä asia kerrallaan muuttamaan tapojaan toimia ja toisille taas se kerralla kaikki uusiksi. Syömiset sekä kuntoilun aloitus kokonaisuudessaan samaan syssyyn, siihen minä itse kuuluin. Nyt ajattelit varmaan että vau miten joku vaan pystyy muuttamaan kaikki kertarysäyksellä kuntoon, mutta ei se ihan niin kivasti mennyt. Ensimmäisen kerran kun lähdin vuosia vuosia sitten pudottamaan painoa, joka oli pelkästään se päämäärä silloin niin kyllä, kaikki muuttui samalla kertaa ja liikuin miltein jokapäivä ja syömiset katsoin todella tarkkaan eikä herkut tai alkoholi kuulunut siihen millään tavalla. Yleensäkin se, jos painoa halutaan pudottaa niin täytyy se alkoholi jättää vähemmälle, mutta ei siitä sen enempää. Kirjoitan myöhemmin sen kilometrin mittaisen stoorin ruusuineen ja risuineen siitä omasta matkastani. :)

Siihen kotona treenin aikaansaamiseksi niin siitä täytyy opetella rutiini. Uusi tapa. Jos siis sitä ei ole ennen tullut tehtyä. Uuden tavan omaksumiseen olen itse huomannut menevän n. 3 viikkoa, eli ensimmäisen kuukauden kun saa pidettyä hyvässä rytmissä niin ollaan jo vahvoilla ja miltein saatu opittua ja iskostettua arkeen se uusi asia. 

Eikö kuulostakin helpolta?

Nyt on varmaan moni, minä mukaanlukien tottunut siihen, että on helppoa aloittaa treenin tekeminen kun lähtee kotonta muualle, kuten kuntosalille tai ryhmäliikuntatunnille, jossa se aika on varattu valmiiksi ja kenties siellä on muitakin, jotka luovat sitä painetta että itsekin tekee koko tunnin. Ryhmäliikunta varsinkin on ollut varma valinta jos yhtään epäröi, ettei itse saisi salilla mitään aikaiseksi, kun on muitakin samalla tunnilla ja vielä ohjaaja joka vetää sen tunnin. Mutta entäs nyt? Nyt kaikki paikat ovat suljettuna, minnekään ei suositella menevän, vaan kaikkien tulisi pysytellä kotona. Just kun oli saanut liikkumisesta edes vähän jo rutiinia muistuttavaa sisältöä elämään niin se viedään pois. Tuntuuko siltä?

Tilanne on ikävä monelta muultakin kantilta, mutta nyt jos mietitään kuntoilun osalta niin voi tuntua epätoivoiselta, voi ahdistaa ja stressata, ettei pääse oikein mihinkään niin nyt jos koskaan on se hetki, kun on aika opetella uutta. Saada aikaiseksi. Alkuun olin itsekin jonkinlaisessa shokissa että miten tässä nyt oikein toimitaan, mutta alkujärkytyksen jälkeen nyt on jo parempi fiilis kun tähän tilanteeseen alkaa tottumaan. Sama se on kotijumpassakin, alkuun se on tahmeaa ja tuntuu ettei suju, mutta kun kerta toisensa jälkeen ylität itsesi ja saat aikaiseksi aloittaa niin kerta kerran perään se aloittaminen onkin helpompaa. 

Nyt voi tuntua siltä että "niin varmaan", mutta kokeilehan. Aloitat ihan siitä, että lähdet ajattelemaan asiaa erilaisilla tavoilla. Alkuun ei lähdetä ottamaan lisää stressiä ja ahdistusta siitä, että jatkuvalla syötöllä pitäisi olla hikihatussa jumppaamassa vaan voit mennä pari ensimmäistä viikkoa ihan sillä, että edes yhden kerran teet jonkinlaisen treenin. Viikossa on 168 tuntia, joten se 1 tunnin käyttäminen jumppaan ei kauheasti viikosta sitä aikaa vie. 

Vai mitä?

Tai jos ihan perus kävelytkin ovat jääneet niin aloitat siitä ja kunhan saat sen osaksi päivää niin otat kotijumpan mukaan. Meinasin kirjoittaa, että pikkuhiljaa otat kotijumpan mukaan mutta siitäkin saa vedettyä hyvän tekosyyn ettei aloita vaan jää miettimään päivästä toiseen, että ei ole kiire kun Marianne kirjoitti, että pikkuhiljaa joten vielä voi luistaa vähän.. Ei näin.

"Miten oikein saan aloitettua?"

Siinä hyvä kysymys. Ensimmäisenä mietit, kuinka kovasti oikeasti haluat aloittaa ja mistä saat sen motivaation. Toisena se toteutuksen aloitus. Oma hyvä keinoni oli merkitä ihan perinteiseen kalenteriin ylös minä päivänä ja mihin aikaan. Se jo vie pois stressiä kun tietää, että sille on varannut ihan oman aikansa. 

Mitä teen?  Netin ihmeellinen maailma on täynnä vaikka mitä jumppaohjeita ja ohjelmia myös ilmaiseksi, voi etsiä valmentajan jolta tilata henkilökohtaisesti suunnitellun harjoitusohjelman kotiin, monet kuntokeskukset tarjoavat netin välityksellä livenä treenejä tai jos tarvitsee tukea ja kannustusta aloitukseen niin voi etsiä itselleen valmentajan jonka kanssa olla etänä valmennuksessa esimerkiksi. 

Kolmantena tietenkin se varsinainen aloitus kun on sen hetki eikä siihen ole mitään muuta keinoa kuin nostaa takapuoli ylös ja alkaa tekemään. Jos jotain haluaa saavuttaa niin ei se odottamalla tapahdu vaan sen eteen on tapahduttava. Aika kuluu niin nopeasti, että aloituksesta se ensimmäinen kuukausi kuluu hujauksessa ja sen jälkeen voit olla todella tyytyväinen itseesi. 

Tosi hyvä kun tuli aloitettua! 

Tsemppiä tuleviin treeneihin ja muista, vaikka se tuntuisi kuinka kauhealta aloittaa niin sen jälkeen on ihan mielettömän hyvä fiilis, että "jes! sainpa aikaiseksi! :)"

Terkuin,

Marianne