Oletko unohtanut itsesi?

Heipähei! :)

Tulipa tässä mieleen kun aina mietitään onko kuntoilun aloittamiselle, elämäntapojenmuutokselle tai painonpudotukselle oikeaa tai hyvää aikaa ja useimmiten onnistutaan muutama viikko, kunnes tulee hetki kun on naapurin kissanristiäiset, joihin on vaan just nyt pakko mennä mukaan ja siellä on pakko juoda ja syödä kaikki mitä kiinni saadaan, koska muutenhan juhlan järjestäjälle tulisi niin helvetin paha mieli. En ymmärrä!?

Sitten hienona kakkosena tulee tämä, että miten minä voisin parantaa elämänlaatuani ja ruveta syömään terveellisemmin paremmilla valinnoilla kun kotona toinen syö eritavalla? Voi sanonko mikä! 

Mitäpä jos alettaisiin miettimään ja panostamaan siihen ihan omaan hyvinvointiin ilman, että mietitään mitä se toinen puolisko tekee tai mitä jonkun juhlan järjestäjä ajattelee? 

Opetellaan itsekkääksi. Sen tiedän, että elämässä nyt vaan on erilaisia vaiheita, esimerkkinä vaikka että lapset on pieniä eikä ole aikaa (muka) tai jaksamista panostaa siihen omaan hyvinvointiin. Paitsi että se jaksaminen olisi kyllä aivan toisella tasolla jos siihen omaan hyvinvointiin nimenomaan panostettaisiin. Ja kyllä, olen itsekin äiti ja tiedän, että sen väsymyksen piikkiin on helppo turvautua eli tekosyihin.

Katse peiliin. Ei sinne juhliin ole joka kerta pakko mennä ensinnäkään ja ne pakolliset juhlat, joissa taas ihan oikeasti on oltava (oman lapsen ristiäiset esimerkiksi) niin sielläkin se on ihan itsestä kiinni mitä siellä suuhunsa laittaa. Sama homma siinäkin, että mitä se toinen puolisko vetää napaansa kotona niin oletko koskaan ajatellut, että ei se toinen sitä ruokaa kurkustasi alas työnnä eikä ole vastuussa siitä mitä sinä itse syöt. Sinä vain menet itse siihen mukaan, kyllä, sinä itse. 

Olen itse ollut tilanteessa jossa toinen puolisko syö pelkkää roskaa ja mietin, että siinähän pilaa terveyttään. Voi kuullostaa rajulta, mutta näin se vaan on. Ei siihen itse tarvitse mennä mukaan.

Sama kuntoilussa, vaikka se toinen tai muut eivät liikkuisi niin mitä se vaikuttaa sinun tekemiseesi? Täytyy vain päättää elää omalle itselle eikä muille. Moni unohtaa ajansaatossa oman itsensä ja sen, että omasta elämästä vastaa ihan itse. 

Jos vain jää odottamaan "sitä parempaa hetkeä" niin aika kauan saa odotella. Ei se tule itsestään, vaan täytyy alkaa toimia. Jos ei kaikkea muutosta kertaheitolla niin vähän kerrallaan. Pikkuhiljaa vaikka vähentää juhlimassa käymistä ja miettii mitkä ne pakolliset juhlat ovat oikeasti ja loppuihin jättää menemättä. Jos kaverit käyvät ihmettelemään, että mikset tule niin voi kyllä sanoa ihan suoraan, että vähennän herkkuja/alkoholin käyttöä ja pyrin parantamaan terveyttäni. Siihen tuskin on kenelläkään enää sanottavaa.

Tietenkin nyt jos mielessä kävi, että enhän minä voi ikinä jättää mitään välistä minkään oman terveyden vuoksi niin sekin on ok, sitten olet tyytyväinen omaan itseesi. Jos kokee, että muutosta haluaa elämäänsä tai omaan ulkonäköönsä, kenties ylipainoa pois niin ei se itsestään lähde eikä muutu. Ei vaikka kuinka odottaisi ihmettä tapahtuvaksi.

Se ei ole kenestäkään muusta kiinni kuin siitä ihan omasta tekemisestä ja sen takia täytyy opetella olemaan itsekäs ja tarkoitan tällä sitä, että se mitä toiset tekevät ja miten elävät, oli se sitten se oma perhe/puoliso/juhlienjärjestäjä niin itse ei tarvitse toimia samalla tavalla. Kukaan ei missään tilanteessa pakota syömään tai juomaan epäterveellisesti vaan jokainen itse vaikuttaa siihen. 

Sama asia myös esimerkiksi valmennuksissa. En tarkoita pelkästään nyt itseäni valmentajana vaan jokaisella valmentajalla sama homma. Me valmentajat annamme ne vinkit,tsempit ja ohjeet, kuinka muutoksessa onnistua, mutta jos itse ei konkreettisesti mitään siihen suuntaan tee, niin ei se muutos tapahdu. Taas se, että valmentajakaan ei ole kotonasi vahtimassa miten toimit. Itse ollaan omasta toiminnasta vastuussa.

Mutta ei siitä sen enempää. Tarkoituksena saada se oma ajatusmaailma muuttumaan niin, että mikäli olet se, joka on päättänyt että haluan olla paremmassa kunnossa tai haluan pudottaa ylimääräiset läskit pois niin opeteltaisiin se ajatusmaailma sillä tavalla itsekkääksi, että vaikka tuo toinen tuossa syö roskaa niin minähän en tuohon mene mukaan. Keskityn omaan projektiini/hyvinvointiini! Miksi lihoisin/huonontaisin terveyttäni toisen takia? 

Tarkoitus ei ollut kirjoittaa masentavaa eikä negatiivista tekstiä vaan laittaa hieman ajattelemaan. :) Olen nimittäin ollut itse vastaavassa tilanteessa ja omalla kohdallani koin juuri tämän ajatusmallin muutoksen toimivaksi ja sitä kautta onnistuin. 

Tietenkin alkuun se tuntui pahalta kun muut esimerkiksi lähtivät juhlimaan ja itse lähdin kuntoilemaan ja silloin alkuun tuntui, että ajaudun pois porukasta mutta loppujen lopuksi en ajautunut. :) Sekä myös se, että kotona toinen syö toista ruokaa ja itse teen itselleni omat, mutta siihenkin totuin nopeasti ja se, että rupesin toimimaan sen muutoksen eteen oli parasta mitä ikinä olen tehnyt. Ei nimittäin ole yhtään ikävä sitä väsynyttä ja aikaansaamatonta oloa..!

Se muuten vielä, että moni turvautuu myös kiireeseen, ettei siihen omaan hyvinvointiin ole aikaa panostaa tai ei ole edes aikaa ajatellakaan sitä niin sattuneista syistä moni on tällä hetkellä koronatilanteen vuoksi kotonaan eikä olekaan kiire minnekkään niin jos kuulut heihin, joiden tekosyy on kiire, niin oletko ajatellut että nytpä olisikin aikaa miettiä ja panostaa siihen omaan hyvinvointiin? Tämän hetken tilanteen vuoksi en tarkoita mitään kuntosalilla käynnin aloittamista vaan esimerkiksi parempia valintoja ruokailuissa. 

Aina kannattaa muistaa, että kaikki lähtee itsestä, oli sitten kyse mistä hyvänsä! 

Terkuin Marianne